Kritiikkiseminaarin iltapäivä käynnistyi asiantuntijalähteiden problematiikkaa koskevalla seminaariosuudella.  Tampereen yliopiston mediakulttuurin tutkija Kaarina Nikunen ja Helsingin Sanomien toimittaja Anu Silfverberg keskustelivat tutkijan ja toimittajan kohtaamisesta ja tieteen esittämisestä mediassa. Yhtenä ongelmana he pitivät sitä, että tutkijoita käytetään jutuissa ikään kuin mielipideautomaatteina.  <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Nikusen mukaan toimittajat pyytävät tutkijoilta usein kommentteja muoti-ilmiöistä, joita nämä varsinaisesti eivät ole tutkineet. Tällöin lukijalle jää helposti epäselväksi mielipiteen ja tutkimustuloksen ero. Silfverberg myönsi ongelman ja kertoi käytännön johtuvan yleensä kiireestä. Oikean asiantuntijan etsimiseen ei usein ole aikaa.

 

Silfverbergin mielestä yhteistyö tutkijan kanssa saattaa olla hankalaa siksi, että tutkija ei ymmärrä journalismin olevan erilainen tekstilaji kuin tieteellinen tutkimus. Journalismin kriteerit ja kieli poikkeavat tutkimustekstistä. Silfverberg totesi, että journalistin täytyy aina myydä juttunsa. Tutkimuksen muuttaminen kansantajuiseksi on välttämätöntä journalistisessa tekstissä.

 

Nikusen ja Silfverbergin mukaan tutkijan ja toimittajan kohtaaminen on antoisinta silloin, kun molemmat ovat innostuneita asiasta. Hyvässä kohtaamisessa toimittajalla on ollut aikaa etsiä sopiva henkilö haastateltavaksi ja perehtyä tämän tutkimukseen. Tutkija puolestaan saa puhua tutkimuksestaan, eikä hänen tarvitse kommentoida aiheita, joihin ei ole perehtynyt.

 

Annukka Kantola; Kuva: Hannu Kivimäki